Mikäli ensimmäinen ajatuksesi on, että ei täysin välttämätöntä, ilmankin pärjää varsinkin hetken – en syytä sinua. Tämä on varmasti ensimmäinen tulkinta asiasta. Mutta mietitään hieman tarkemmin. Voiko olla, että liikunnan harrastaminen on nykyihmiselle välttämätöntä, jopa elintärkeää?
Liikkuminen hoitaa ja ennaltaehkäisee:
-sydän- ja verisuonitauteja
-tyypin 2 diabetesta
-tuki- ja liikuntaelinvaivoja
-syöpäsairauksia kuten paksusuolen syöpää ja rintasyöpää
-liikunnallinen elämäntapa ehkäisee myös ylipainoa ja auttaa painonpudotuksessa
-liikunnalla on myös mielialaa parantavia vaikutuksia, muun muassa masennusoireiden vähentymisen kautta (UKK-instituutti 2021).
Runsas paikallaan olo, esimerkiksi istuminen läpi työpäivän ja töiden jälkeen istuminen kotona puolestan lisäävät kaikkien edellä mainittujen tilojen riskiä. Liikkumattomuus oli vuonna 2015 neljänneksi suurin itsenäinen kuoleman riskitekijä. Sitä olisi hyvin helppoa ja edullista hoitaa! (Duodecimlehti 2015).
Mitkä tekijät altistavat vakavalle koronataudille?
THL:n (2021a) mukaan vakavalle tautimuodolle altistavat:
-yli 70 vuoden ikä
-vaikea sydänsairaus
-diabetes johon liittyy elinvaurioita
-krooninen maksan tai munuaisen vajaatoiminta
-vastustuskykyä heikentävä tauti kuten solunsalpaajahoidossa oleva syöpätauti ja vastustuskykyä voimakkaasti heikentävä lääkitys.
-ylipaino tai tupakointi altistavat vakavalle tautimuodolle keuhkojen toiminnan heikkenemisen kautta
Huomaatteko yhtäläisyyksiä liikunnan terveysvaikutuslistasta ja vaikealle koronataudille altistavasta listasta? Pystyisimme liikunnan säännöllisellä harrastamisella vaikuttamaan useisiin tekijöihin, jotka altistavat vakavalle tautimuodolle, kuten ehkäisemään diabetesta, sydänsairauksia, syöpiä, hoitaa keuhkosairauksien oireita sekä ylipainoa.
Terveyskirjaston (2021) mukaan suomalaisista aikuisista ylipainoisia on miehistä melkein kaksi kolmasosaa ja naisista yli puolet. Vähintään merkittävästi lihavia (yli 15 kilon ylipaino) on yli 30-vuotiaista miehistä ja naisista useampi kuin joka neljäs. Teini-ikäisistäkin ylipainoa on jopa neljäsosalla. Lihavuuden lisääntyminen on merkittävä kansanterveydellinen ongelma.
Miksi sitten rajoituksin määrätään liikunnan harrastamiseen tarkoitetut paikat kiinni? Samaan aikaan kansalaisilla on mahdollisuus mennä päiväkaljalle! Tätä ristiriitaa en käsitä. Ymmärrän, että ravintola-alaa ollaan koeteltu tämän kriisin aikana melkoisesti. Silti soisi ihmisten terveyttä edistävän käyttäytymisen olevan sellaista, että sitä viimeiseksi rajoitettaisiin. Varsinkin kun sillä tavoin useampi voisi ehkä välttää vakavan tautimuodon. Myös se, minkälaiset valtavat kansantervedelliset ongelmat meille loppujen lopuksi koituvat tästä, että suuri määrä ihmisiä lopettaa liikkumisen tai siirtää sen aloittamista jälleen – ja ehkä kehittää itselleen tänä aikana vaikkapa tyypin 2 diabeteksen!
Onko kuukauden liikkumattomuus haitallista?
Kyllä mielestäni pääsääntöisesti on. Varsinkin tässä tilanteessa. Usein ammattilaiset lohduttavat sillä, että voima tai hankittu lihasmassa ei häviä mihinkään kuukauden salitauon aikana. Näin on, mutta vain kun puhutaan hyväkuntoisista nuorista! Myöskään valmiiksi liikkumattomalla ihmisellä lihasvoima tai massa ei tietenkään salitauon aikana muutu, koska mikään elämässä ei muutu.
Mutta entä esmerkiksi iäkkäät henkilöt? Ikääntyneen lihasvoima heikkenee iän myötä etenkin naisilla hormonaalisten muutosten myötä (estrogeenin väheneminen) mutta myös siksi, että ikääntyneiden fyysinen aktiivisuus vähenee sekä miehillä että naisilla. Ikääntynyt menettää lihasvoimaa 50 ikävuoden jälkeen keskimäärin prosentin verran vuodessa, mutta kiihtyvällä vauhdilla.
Prosentti ei kerro meille tässä mitään, mutta mitäpä jos muotoilen sen näin: Ikääntynyt, joka pyrkii ylläpitämään lihasvoimaansa kuntosalin ja vesijumpan avulla kerran-kaksi viikossa, jääkin nyt rajoitustoimien johdosta kotiin istumaan. Hänen kaikki sosiaaliset suhteensa ovat olleet ensinnäkin liikuntaharrastusten varassa. Liikuntapaikkojen sulku kestää kuusi viikkoa. Tuona aikana ikäihminen viettää aikaansa vain kotona pienessä yksiössä, askelia kertyy vuorokaudessa noin 1500 aiemman 8000 sijaan. Lihasvoimaa hän ei harjoittele, koska ei uskalla tehdä sitä yksin. Kuuden viikon päästä hänen tuolilta nousu on vaikeutunut, ja kävely tuntuu hieman huteralta.
Kun salisulku päättyy, ihminen ajattelee liikkumisensa olevan ”sillä hetkellä” niin vaikeaa, että päättää siirtää salille menoa siihen, kun liikkuminen taas sujuu helpommin. Hän ei ymmärrä, että liikkuminen vaikeutui sen johdosta, että lihasvoima pääsi laskemaan kriittisen pisteen alapuolelle. Motivaatio ja uskallus liikkumiseen vähenivät. Nyt hän luopui liikuntaharrastuksistaan, ja lihasvoiman heikkeneminen jatkuu edelleen. Tästä voi seurata kaatuilua ja murtumia ja laitoshoitoon päätymistä.
Mikäli ihmisen liikuntakyky on jo nyt heikolla tolalla ja jos tällaisen henkilön vähäinenkin liikunta jää pois lyhyeltäkin tuntuvaksi ajaksi, ei käytössä olevaa reserviä ole, vaan henkilön toimintakyky laskee erittäin huonolle tasolle. Erittäin hyväkuntoisen fyysinen toimintakyky ei muutu, mutta ikääntyneiden (juurikin koronan riskiryhmien) toimintakyky laskee radikaalisti ja vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten pitkään henkilö pärjää itsenäisesti kotona. Kaatuilut ja laitostuminen kuormittaa terveydenhuoltoa – juuri sitä mitä tässä tilanteessa pitäisi pyrkiä lisäämään.
Eikö voi vain lenkkeillä, onko sinne salille pakko mennä?
Vielä yksi asia. Kun ryhmäliikunnat, joukkueurheilupaikat ja jopa kuntosalit (joissa turvavälien säilyttäminen ensinnäkin on mahdollista) suljetaan, kuulen paljon kommentteja siitä, miksi ei voi hiihtää tai lenkkeillä sen aikaa. No voisi teoriassa, mutta kun ihminen ei vain toimi niin! Liikuntaan motivoituminen ei muutenkaan ole niin helppoa. Tämän tietävät kaikki, jotka ovat joskus kamppaileet liikuntamotivaation löytämisen kanssa. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Kun ihminen sen kerran on löytänyt lajin jota tykkää harrastaa, vaikkapa kuntosaliharrastuksen, on sen korvaaminen lenkkeilyllä joskus vaikeaa. Sen voisi tehdä, muttei se ole sama asia.
Itse sairasta astmaa. Huonossa hoitotasapainossa oleva astma on vaikealle koronataudille altistava tekijä. Hoidan astmaani lääkityksen lisäksi kuntoilemalla. En kuitenkaan voi juosta pakkassäässä. Millä tavoin minun siis odotetaan nyt hoitavan astmaani? Vastaus, ikävä kyllä on, ei mitenkään. Se ei tunnu tällä hetkellä päättäjiä kiinnostavan. Mutta sen pitäisi kiinnostaa!
Liikunnallisen elämäntavan omaksunut ihminen tekee varmasti kaikkensa, kotijumppia ja kestävyysliikuntaa. Mutta entä jällen he, joille liikkuminen ei ole niin sisäsyntyistä? Kun hän ei pääse sinne tutulle jumppatunnille, ei hän välttämättä korvaa tuota millään toisellakaan muodolla. Jotta jokin tekeminen saadaan toimeenpanon asteelle, konkreettiseksi toiminnaksi, on oltava sisäinen halu asiaan. Ihmisellä soisi olevan jotain kiinnostusta lajia kohtaan, tai vähintään hyvin vähän inhoa. Siksi henkilö, joka juuri ja juuri saa itsensä sinne salille, ei välttämättä liiku mitenkään sillä välin kun oma sali on kiinni. On mutkien oikomista sanoa, että lenkkeile jos et pääse salille. Ihmismieli ei vain toimi niin.
Loppusanat
Olen fysioterapeutti ja työskentelen kuntokeskus Liikussa valmentajana. Olen koko korona-ajan valmentanut ihmisiä kuntosalilla. Kertaakaan en ole koronaa tietääkseni sairastanut. Yhdesti sain soiton lääkäriltä, että olen altistunut ohjaustilanteessa. Minua ei määrätty karanteeniin, sillä olin pitänyt maskia koko ajan ja lisäksi turvavälien säilyttäminen oli onnistunut. Yhtään jatkotartuntaa ei tuosta tilanteesta tullut. Olen siis läpi koronan ollut päivittäin töissä kuntosalilla. Oma kokemukseni on, että riski ei ole kovin korkea. Samaa tietenkin sanoo myösTHL (2021b) luokitellessaan kuntosalit matalan riskin alueiksi.
Meidän tulisi tässä tilanteessa tehdä kaikkemme, jotta kannustaisimme ihmisiä liikkumaan ja hoitamaan terveyttään. Kun samaan aikaan puhumme, että liikkumattomuus on merkittävä kuoleman riskitekijä, laitamme salit kiinni. Tässä täytyy toimia yhdenmukaisesti: haluammeko edistää ihmisten terveyttä vai heikentää sitä?
Lähteet:
UKK-instituutti (2021): Liikkumisen vaikutukset. Luettu 29.12.2021 osoitteesta https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-vaikutukset/
THL (2021): Vakavan koronavirustaudin riskiryhmät. Luettu 29.12.2021 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/vakavan-koronavirustaudin-riskiryhmat
Terveyskirjasto (2021): Lihavuus. Luettu 29.12. 2021 osoittesta https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/vakavan-koronavirustaudin-riskiryhmat
Duodecimlehti (2015): Vähäisen liikkumisen terveyshaitat. Luettu 29.12.2021 osoitteesta https://www.duodecimlehti.fi/duo12430
THL (2021b): Arvio tapahtumien ja kokoontumisten koronavirukseen liittyvästä riskistä. Luettu 29.12.2021 osoittesta https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tarttuminen-ja-suojautuminen-koronavirus/arvio-tapahtumien-ja-kokoontumisten-koronavirukseen-liittyvasta-riskista