Onko sinulla aikaa syödä aamiainen rauhassa vai meneekö kahvi mustana kurkusta alas samalla kun teet kiireessä muita hommia? Miksi elämän suorittamisesta on tullut hyve? Miksi jatkuva kiire ja stressi mielletään normaaliksi? Tiedätkö, miten se vaikuttaa elimistöösi?
Jatkuva stressi aiheuttaa muun muassa verensokerin hallinan ongelmia, (verensokeri kohoaa stressihormoni kortisolin vaikutuksesta ja liika sokeri varastoituu rasvaksi), voi tulla uniongelmia, masennusta, hiilihydraattihimoa, aineenvaihdunta alkaa hidastua, elimistö on hajottavassa, eli lihaksia purkavassa tilassa (varastoit rasvaa ja poltat lihaksiasi).
Sanomattakin on selvää, että jos samalla mielit kiinteyttää kroppaa, taistelet tuulimyllyjä vastaan. Jos liikut rankasti ja rajoitat syömisiä, mutta samalla kiire ja ahdistus on valtavaa, hidastat vain aineenvaihduntaasi ja elimistö varastoi rasvaa kiihtyvällä tahdilla. Joten, asiat tärkeysjärjestykseen, rauhoitu. Ja sitten vasta mieti, mihin on voimavaroja ja mitä oikeasti haluat?
Seuraavaksi vähän tarkempaa tietoa kroonisesta stressist. Suosittelen lukemaan Kaisa Jaakkolan teoksen Hormonitasapaino – opas energiseen elämään.
Stressiä on kahdenlaista, hyvää ja huonoa. Tai itseasiassa hyvä stressi on sellainen, joka päättyy. Huono juttu on, jos stressi alkaa kroonistua. Jos aamu alkaa sillä, että on jo oikeastaan kiire, aamiainen on pelkkä kahvi, nopeasti lapset päiväkotiin ja siitä töihin jossa päälle vyöryy toinen toistaan stressaavampia tilanteita. Palaverissa aamiaisen puutetta kompensoidaan pullalla, ja lounaalla kompensoidaan palaverin sokerimössöä syömällä pelkästään salaattia ja pieni annos keittoa. Iltapäivällä jo väsyttää ja päätä särkee, suklaapatukka ja kahvi auttavat! Lapset päiväkodista kotiin ja sitten joko a) ei ole ruokaa kotona, haetaan pizza tai b) aletaan väsyneenä kokkaamaan ja samalla napostellaan mitä kaapista löytyy. Ruuan jälkeen ollaan niin poikki että joko a) liikunnalle ei huvita antaa ajatustakaan ja maataan telkkarin edessä tai b)mennään raivoisalle jumppatunnille tai kovalle lenkille. Nukkumaan mentäessä vielä luetaan sähköposteja tai selataan somea. Uni on katkonaista ja tuntuu liian vähältä.
Kuulostaako tutulta? Tässä esimerkki kroonisesta stressistä. Liian vähä uni = stressitekijä 1. Ravinneköyhä, ja kaloreita rajoittava ruoka = stressitekijä 2. Tiukat deadlinet töissä = stressitekijä 3. Tiukat aikataulut arjessa = stressitekijä 4. Erittäin kuormittava liikunta, tai ei liikuntaa ollenkaan = stressitekijä 5.
Mitä useammalla tavalla tuot elämääsi jatkuvia vaatimuksia ja rasitteita, ei elimistöllä ole mahdollisuutta katkaista stressiä. Hyvää stressiä on sellainen, joka loppuu välillä. Pidä rauhallinen lounastauko, jonka aikana et mieti työasoita, rauhoita yön nukkumiselle, nuku 7-9 tuntia, ja jos päivä on ollut ihan kaaos, tee illalla rääkkijumpan sijaan rauhallinen kävely, mielellään metsässä. Näin mahdollistat rakentavan tilan aktivoitumisen elimistössä, ja myös tavoitteiden saavuttaminen esim. painonhallinan tai lihasten rakennuksen suhteen mahdollistuu.
Muista myös helpoin ja suorin reitti parasympaatiisen hermoston aktivointiin – hengityksen hidastaminen! Jo yksikin hidas uloshengitys aktivoi parasympaattista, niin kutsuttua lepohermostoa. Silloin sydämen syke ja verenpaine laskevat, verenkierto alkaa keskittyä luurankolihaksista sisäelimiin, keho siis alkaa rauhoittua. Jos maltat vaikka muutaman minuutin ajan hengittää hitaasti ulos, kerrot kehollesi ettei ole mitään hätää. On lupa hidastaa välillä.
Tällainen muutaman minuutin mittainen hengitysharjoitus on yksi parhaista keinoista katkaista jatkuvaa stressiä ennen kuin sen pääsee ylivoimaiseksi. Kokeile, mielellään kesken työpäivän!
Stressitöntä päivää sulle!
