Ruuhkavuodet
Miten selvitä kuormituksen pyörteissä?
Kun on tarpeeksi monta kertaa sanonut itselleen: ”Ensi viikolla helpottaa”, eikä kuitenkaan helpota, on käännöspisteen paikka. Sitä joko luovuttaa kaikista ei-pakollisista suunnitelmista ja kuoppaa omat haaveensa ja unelmansa. Ei mitään toivoa tehdä itselle tärkeitä juttuja – koska on niin paljon tärkeämpääkin. Elämä alkaa kaventua. Työtä, lasten harrastuksiin kuskaamista, lasten sairastelua, omaa sairastelua, ruuan laittoa, siivousta, Wilma-viestejä, koirien ulkoilutusta, sotkuinen eteinen ja kaoottinen kodinhoitohuone. Loputtomasti. Eikä mitään muuta mahdu väliin. Sitä tarpoo arjessa kuin laput silmillä, unohtaen sen, kuka joskus oli ja mistä tykkäsi.
Tai sitten voi olla luovuttamatta ja tehdä itselleen listan, mitä asioita haluaa elämässään edelleen säilyttää. Omat harrastukset, luonnossa liikkuminen, parisuhde, ystävät, leipominen, hitaat aamut, käsityöt, meikkaaminen. Meillä jokaisella on asioita, mitkä tekevät meistä meidät. Oletko milloin viimeksi miettinyt, kuka ja millainen olet? Mistä asoista tykkäät? Mikä palauttaa sinua? Miten rentoudut? Millainen olisi täydellinen päiväsi?
Jos hukkaamme itsestämme kaiken muun paitsi suorittajaminän, alamme vain tehdä asioita arjen oravanpyörässä juosten. Hoidamme kodin, lapset, työn, mutta emme pidä itseämme tärkeänä. Miten lapsesi mahtaisivat kuvailla sinua? Osaisivatko he kertoa mitä teet omalla ajallasi? Mitä harrastat? Millainen ihminen olet kun keskustelette rauhassa ilman kiirettä? Millainen huumorintaju sinulla on? Tykkäätkö eläimistä vai pelkäätkö niitä? Oletko hyvä tanssimaan vai enemmänkin pallopelien harrastaja?
Jos et itse osaa kertoa itsestäsi näitä asioita, eivät osaisi lapsesikaan. Ainoa kuvailu sinusta voi olla se, että teit aina kaiken toisten puolesta ja sinulla ei oikein ollut omia juttuja. Ehkä persoonasi ei tullut esiin elämässäsi. Ehkä et itsekään osannut kertoa, kuka ja millainen olet. Ehkä se unohtui vuosien vieriessä yksi toisensa perään.
Meidän jokaisen elämään pitää mahtua myös omia juttuja. On pelkästään tervettä pitää omasta identiteetistään kiinni. Jokainen ansaitsee omia hetkiä vain omille asioilleen. Se rikastuttaa elämää ja palauttaa raskaasta työstä ja sairastelukierteistä.
Me tarvitsemme unta. Me tarvitsemme liikettä. Ulkoilmaa. Naurua. Lounastreffejä. Parisuhdeaikaa. Tätä ei kukaan tule sinulle tarjoamaan ellet itse sitä järjestä.
Kalenteroi viikkoon edes pari omaa juttua. Se voi olla treeni heti töiden jälkeen – ja joku muu saa silloin tehdä ruuan lapsille. Se voi olla iltavuoropäivänä loikoilua sohvalla kahvikupin kanssa ilman siivoamista tai muita askareita. Älä odota että joku käskee sinun ottamaan iisimmin. Ei käske. Askareet ei tekemällä lopu. Mutta jaksaminen voi loppua. Siksi omasta palautumisesta täytyy pitää kiinni. Tee asioita myös itsellesi. Mitä kehoni nyt tarvitsee? Haluanko jumpata vai levätä? Haluaisinko jutella ystävän kanssa vai olla ihan hiljaa itsekseni?
Voi olla vaikea aloittaa oman palautumisen priorisointi jos on tottunut jättämään itsensä viimeiseksi. Mutta aloita tekemällä lista siitä, millainen olet ja mistä tykkäät.
Kirjoita paperille ainakin kaksikymmentä sinua kuvaavaa asiaa. Keksit varmasti ne kun vähän aikaa mietit. Kirjoita sitten kaksikymmentä tekemistä, joista tykkäät. Näiden näkeminen paperilla konkretisoi sen, kuka olet ja mikä on sinulle tärkeää.
Katso tätä paperia joka päivä. Ja vähitellen huomaat, että olet alkanut ujuttamaan arkeesi takaisin pieniä palasia itsestäsi. Ehkä lapsesi joku päivä osaavat kertoa; ”Äiti on tosi nopea juoksemaan” tai ”Isä tykkää pelata frisbee golfia”. Tämä on loppujen lopuksi sekä itsemme hoitamista, että lastemme kasvattamista. Miten tulla sellaiseksi aikuiseksi joka rakastaa myös itseään.